TUTKIVA TAITEILIJA

Henkilökohtaisen käsitykseni mukaan taide on entiteetti, joka vaikuttaa meissä kaikissa ja kuuluu jokaiselle. Haluan luopua diskriminoivista pyyteettömyyden ja hyödyn tavoittelun käsitteistä ja keskittyä vuorovaikutukseen, jolla on monta eri tasoilla ilmenevää rajapintaa. Taiteilijana toimin noiden yksilöllisten ja sosiaalisten tartuntamekanismien kipupisteissä niin sanotun hiljaisen tiedon alueella, missä kokemukset ja tunteet ovat abstrakteja ja jopa sanoin kuvailemattomia.

Kuvaan etupäässä ihmisiä ja muutkin kuva-aiheeni symbolisoivat yleensä erilaisia inhimillisiä prosesseja. Konstruoin ja rekonstruoin, käytän toistoa ja variaatioita kuvaamaan inhimillisen toiminnan matemaattisia kaavoja. Tematiikassa on kyse useimmiten inhimillisestä kasvusta sekä muutoksista pidemmillä aikaperspektiiveillä, kuten sukupolvien jatkumoissa sekä ihmisen biologisessa ja kultturillisessa evoluutiossa. Tutkin alati Ihmisen Suurta Arvoitusta, joka on minulle monimerkityksinen ja monella tapaa selittämätön.

Olen taiteilijana enemmän tutkija kuin tallentaja, vaikkakin koen tallentavani elämää ja sen monimuotoisuutta muotoihin, joissa informaatio siirtyy eteenpäin hiljaisena tietona. En ole niinkään kiinnostunut siitä, mikä on ilmiselvää kuin siitä, miksi ilmiselvä on ilmiselvää ja mitä jätetään kertomatta. Yksilöllinen ja kollektiivinen piilotajunta ovat tutkimukseni kohteita, ja olen opiskellut myös psykologiaa ja käyttäytymistieteitä niitä ymmärtääkseni.

Tutkijan, kuten myös tutkivan taiteilijan, tehtävä on julkistaa tutkimustyön tuloksia ja jakaa informaatiota. Omalla kohdallani se tapahtuu taideteosten, statementien ja mielipidekirjoitusten sekä inhimillisen vuorovaikutuksen muodossa. Taiteen, sen tutkimisen ja tekemisen avulla siirrän samalla tahtomattanikin eteenpäin perinteitä, jotka eivät ole konvertoitavissa toisiin olomuotoihin. Nämä tiedostamattomat elementit sekä meemien esiintyminen työskentelyssäni kiehtovat minua, ja siksi tutkinkin alati myös omaa työtäni ja sen estetiikkaa tavoittaakseni sekä persoonakohtaisen että inhimillisen evoluution siemeniä.

TYÖSKENTELYTAPANI

Taiteellinen työni on aina pitkällinen prosessi. Erilaisin mekaanisin rituaalein ja meditatiivisin harjoituksin ohjaan itseni tilaan, jossa kokonaisvaltainen ja mahdollisimman arvovapaa kokeminen on mahdollista. Tässä flow-tilassani havainnoin maailmaa sellaisenaan poimien sieltä yksityiskohtia, joihin huomioni kiinnittyvät. Etsin hiljaisia signaaleja, jotka pyrkivät tulemaan kuulluiksi ja nähdyiksi, ja sivuutan ilmiselvän. Käytän myös aistien välistä synestesiaa intuitiivisen valinnan prosesseissa, kunnes jostain kiinnostavasta aihepiiristä kohoaa esiin jokin selkeä merkitysympäristö, jota alan työstää. Yleensä aiheeni on hyvin inhimillinen.

Etsin valokuvauksen kautta keinoja falsifioida vallankäytön, vaurioituneisuuden ja yleisen pahoinvoinnin synnyttämiä keinotekoisia elämän ja tajunnan rakenteita. Pyrkimyksenäni on saada ihmiset löytämään itsensä kaikkien kuviteltujen ja todelliseen elämäänkin vaikuttavien mielikuvitteellisten poseerausten takaa. Järjestän mielelläni valokuvaussessioita, joissa nämä monilla eri elämänalueilla ilmentyvät kulissit riisutaan vähitellen alas ja olennainen nousee ihmisestä esiin. Taiteeni voi toteutua myös hyvin yksityisesti vain minun ja kohteeni välillä, jolloin teokset voivat olla hyvin henkilökohtaisia, eikä niitä ole välttämättä tarkoitettu suurelle yleisölle esitettäviksi.

Olen tutkinut pitkään myös henkilökohtaisesti katsomista ja katsomisen kohteena olemista. Olen tehnyt satoja omakuvia ja käyttänyt niitä täysin epätaiteellisissa ympäristöissä havainnoidakseni kuvien aiheuttamia reaktioita ja vuorovaikutusta. Olen tutkinut omakuviani ja pohtinut niihin kuvankäsittelyn menetelmillä lisäämiäni elementtejä, minuuteni rajoja sekä yksityisen ja julkisen kuvan eroavaisuuksia. Olen myös tarkkaillut itseäni sekä kameran edessä että takana, ja pohtinut, mikä olemuksessani ja toiminnassani on opittua, mikä alkuperäistä, ja minkälaisen kuvan pyrin antamaan itsestäni muille ihmisille sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Näitä kokemuksiani sovellan myös kuvatessani muita ihmisiä.

Kun ihminen asettautuu sekä minun että kamerani kautta myös muun maailman nähtäväksi sellaisena kuin hän itse haluaa itseään katseltavan, yritän kuvaamalla sekä kulloisenkin aihepiirin kontekstissa keskustelemalla saada hänet luopumaan tuosta julkisesta omakuvastaan ja tuomaan minäkuvansa rohkeasti esiin luopumalla kuvattavana olemisen ajatuksesta. Koska tarkoituksellinen poseeraaminen tukee tietoisen inhimillisen läsnäolon muuntumista poissa tai toisaalla olevaksi, en yleensä asettele mallejani suoraan kameran eteen. Ohjaan heitä kuvaustilanteessa dramaturgisemmalla otteella kohti tavoitekuvaa, jonka tarkoitus ei ole vahvistaa yhteisöllisiä kunnioituksen ja arvostuksen vaatimuksia, vaan pikemminkin rikkoa niitä. Samalla pyrin siihen, että mallini astuisi omien henkilökohtaisten rajojensa ulkopuolelle, ja että hän asettaisi piilotetun itsensä rohkeasti alttiiksi inhimilliselle läsnäololle ja vuorovaikutukselle. Tavoitteenani on näin saada myös mallini kokemaan itsensä puhtaasti sellaisenaan, vailla arvomääreitä ja normatiivisuuden aiheuttamaa valheellista glooriaa tai tukahdutettua tuskaa. Koen onnistuneeni parhaiten, kun mallini kokemus on jollain tapaa katarttinen. Valokuvaussessioissani pääpainopiste on siis prosessissa, ei taiteellisen teoksen muotoon päätyvässä lopputuloksessa.

Silloin kun teen etukäteen varsin lopulliseen muotoon visuaalisesti hahmottelemiani ja teknisesti ennakkosuunnittelemiani kuvia, kuvaustilanne pohjautuu etukäteen käytyihin keskusteluihin mallieni kanssa. Pyrin valitsemaan mallini siten, että he ovat omissa prosesseissaan jo aiemmin sekä löytäneet sisimmästään kyseiset asiayhteydet että luopuneet peloistaan kantaa itseään jopa vereslihalla näkyvillä, vaikkakin erityisesti ominaispiirteitään ja prosessejaan esittelemättä. Varsinaisessa kuvaustilanteessa yritän tallentaa näistä malleistani aihekontekstissa kumpuavan olennaisen ja konvertoimaan siihen liittyvät inhimilliset prosessit muille ymmärrettävään muotoon. Tällöin en kuitenkaan valokuvaajana niinkään asetu kenenkään muun asemaan kuin toimin itse tietoisen tarinankertojan roolissa. Tästä johtuen kuvani ovat myös vahvasti subjektiivisia.

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse avautua kerralla ja helposti. Pyrin rakentamaan kuvani moniulotteisiksi siten, että niiden toistuva tarkastelu sekä tuottaa tulkintaan variaatioita että antaa mahdollisuuden pohtia aihetta joko pinnallisella tai syvällisellä tasolla kulloisenkin aiheen ja katsojan eläytymiskyvyn mukaan. Parhaimmillaan kuvani antavat myös katsojalle kokemuksen omakohtaisesta sisäisestä prosessista.